Aurinkoiset tuplatreenit

Otin aamupäivän auringossa molemmat koirat lähikentälle. Viimeksi harjoittelin vain Roudan kanssa ja Budi oli aivan surkeana.

Toinen koira odotti aina kiinni tolpassa kun toisen kanssa harjoiteltiin,

Molempien kanssa leikin aluksi narupallolla. Routa haluaa vetää ja Budi on muuten vaan sen perään ihan hurjana. Sitten teetin myös pikku tehtäviä pallon kanssa: seuraamista, istumista, maahanmenoa. Budi ei olisi malttanut pysyä maassa.

Molemmille tehtiin pitkä ja iloinen luoksetulo. Roudalle heitin narupallon taakseni, Budi sai namuja kädestä.

Routa sai kokeilla uudenlaista etsintätehtävää. Laitoin muovikartion kanta poispäin maahan makaamaan ja tunnistuspalikan sen taakse piiloon. Sitten lisäsin kartioita. Tehtävään voisi kartioiden lisäksi lisätä myös hajuttomia palikoita.

Budi sai etsiä palikkaa metsästä. Kerran se pissasi otettuaan palikan suuhun, mutta tuli heti luokse. Ja se toi palikat hienosti käteen. Ennen tätä olimmekin ottaneet kaksi noutoa isolla noutopalikalla. Ensimmäinen tuli käteen asti (!), toisen tiputti maahan, mutta eipä ainakaan lähtenyt leikkimään sillä vaan toi sen suoraan! Palkinnon arvoinen suoritus.

Routa harjoitteli vielä merkille menemistä ja ohjattua noutoa. On ehkä vielä parempi pitää ne ihan erillään, kun tuntuu menevän välillä sekaisin (käskystä merkki meneekin epähuomiossa noutamaan). Kun tämä Kamala Katastrofi tapahtui, yritin pitää äänen rohkaisevana koska koira oli ihan nolona muutenkin. Otettiin sitten sarja uudestaan ja kun se sitten jotenkin onnistui, lopetettiin siihen ja mentiin syömään vähän erityisherkkua.

Budikin sai erityisherkut kun haki viimeisen palikan metsästä.

Koirat olivat iloisesti mukana vaikka väliajoilla teki mieli tuijotella puihin. Routakin oli hyvällä tuulella ja erikoisherkut olivat aikamoinen yllätys koirille.

Oravasta toipumista

Matkalla treenikentälle polulla edessämme juoksi pikku oravainen, ja sain pidellä koiria aika lailla ja komentaa että sain ne puusta ohi.

Jätin ensin Roudan haaveilemaan ja tehtiin Budin kanssa seuraamisharjoitus. Ensin lämmittelyksi opetin innokkaalle oppilaalle spinniä eli pyörähdystä. Intoa oli vähän liikaa välillä, mutta kyllä sieltä niitä pyörähdyksiäkin tuli.

Seuraavaksi kierrettiin neljää tötteröä vastapäivään ja kulmassa piti aina vähän siirtää peppua minuun päin. Se meni aika hyvin! Myötäpäiväänkin Budi pysyi hyvin mukana.

Roudan kanssa tehtiin vähän merkille lähettämistä ja yritin haettaa sillä sitä vaikeampaa vasenta ohjattua kapulaa, mutta se ei oikein onnistunut. Täytyy tehdä seuraavalla kerralla paljon yksinkertaisempi harjoitus mikä ei voi epäonnistua.

Budin kanssa harjoiteltiin tunnistusnoutoa ihan kunnolla! Piilotin kapulaa kentällä olevaan lehtimattoon ja Budi löysi hienosti. Naksautin aina heti kun se oli ottanut kapulan kuonoonsa, eikä se ehtinyt alkaa pureskella. Palautuksen voi yhdistää myöhemmin.

Koitettiin vielä josko Budi noutaisi ohjatun noudon kapulaa. Koitin ensin naksulla josko se innostuisi tarttumaan siihen, mutta ei. Sen sijaan onnistumisia tuli kun heitin kapulan kauemmas. Budi juoksi perään ja naksautin juuri kun se tarttui kapulaan.

Routa haaveili oravasta vähän liikaa eikä koulutuksesta ensin tullut sen kanssa oikein mitään. Kun oltiin Budin kanssa otettu seuraamista narupallon kanssa (väljää) ja loppuleikit, pyysin Routaakin leikkimään. Narupallosta se sentään innostui ja otettiin kunnon vetoleikit. Sain myös oikein innokkaita asennonvaihtoja kaukokäskyissä ja ihan viimeiseksi pitkä luoksetulo ja maahanmeno!

Lähikentällä

Tein koirien kanssa ensin pikku lenkin reppu selässä ja päätimme kierroksen lähikentälle. Matkan varrella pysähdyttiin kerran toisella kentällä tekemässä pieni istu-paikalla emäntä piilossa. Molemmat tuijottivat kiinteästi lähipuuhun, mutteivät nousseet. Heti kun vapautin olisivat kyllä hyökänneet metsälle.

Harjoittelin koirien kanssa vuorotellen. Toinen sai aina odotella repun ja takin vieressä. Budin kanssa leikin ensin pallolla ja tehtiin sitten seuraamista. Asento oli ensin turhan ilmava, joten otin makupalan vasempaan käteen ja sain sillä imuttaen Budin kulkemaan ihan vieressäni. Käännökset ovat vähän löysiä, pitää treenata takapään koordinaatiota jollain konstilla. Pujottelu voisi olla hyvä temppu opetella.

Routa seurasi paljon innokkaammin, se tykkää siitä touhusta (kunhan ei luule että sitä hakataan). Yritin taas karistaa sen kannoiltani nopeilla käännöksillä ja syöksyillä, mutten onnistunut.

Tein ruudun, vein narupallon sinne. Roudalle "ruo"-rapsutus ja lähetys - käskyllä ETEEN !! Routa lähti kyllä eteenpäin, muttei mennyt ruutuun. Kutsuin sen takaisin ja taas ruo, ja oikea käsky "ruutu". Nyt suoritus oli oikea. Naksautin ruudussa juuri kun Routa oli nappaamassa palloa.

Budin kanssa harjoiteltiin sivulle tuloa. Kun minulla oli pallo, sen oli tosi vaikea keskittyä. Se osaa tulla hienosti ja suoraan sivulle jos vain keskittyy.

Budinkin kanssa kokeilin ruutua. Se ei mennyt ihan yhtä putkeen kuin Roudalla, mutta onnistuipa kuitenkin pari kertaa. Tehtiin myös "ruokalautasluoksetuloa", lähetin sen kolme kertaa yhtä kauemmas ja kauemmas. Kauimmillaan etäisyys oli 18m.

Välillä kentän ohi meni muita koiria, mutta meidän piskit eivät häiriintyneet niistä, minä ja namit olivat kiinnostavampia :)

Roudan kanssa harjoittelin lopuksi ohjattua luoksetuloa. Minun oikealle puolelleni lähetys oli helpompi, vasemmalle Routa ei tahtonut taipua ollenkaan. Yhdistin noutoon myös merkille lähetyksen, joka on Roudan mielestä kiva liike. Huomasin, että kivuus hieman haipui, kun koira tunsi itsensä epävarmaksi noudon kanssa. Pitää harjoitella niitä erikseen ja nyt vasemmalle (koiran oikealle).

Budi syttyy narupallosta ja rakastaa sitä. Nyt se tuo sen takaisin kiskomista varten! Mahtavaa.

Roudan mielenkääntö

Kävin Bob Baileyn luennoilla 17.-18.8. ja innostuin taas koiran kouluttamisesta. Routa on ollut vähän masentava treenikaveri, ja samaa on varmaan Routa minustakin ajatellut. Nyt ajattelin kääntää sen ajatuksen ympäri. Alan naksutella sille! Minun ei tarvitse hermostua eikä koirankaan - jos jää tekemättä, koira jää ilman naksua ja se siitä.

Otin sitten Roudan mukaan lähikentälle. Laitoin sinne ruudun, tunnistusnoudon ja ohjatun noudon pisteet. Otettiin ihan ensin seuraamista eli mukana pysymistä ja nakkeja sateli. Routa oli innoissaan. Sitten lähetin sen ruutua kohti, ja epäröimättä se meni sinne. Tunnistusnoudossa ei oikein nenä ollut heti mukana, mutta intoa oli, ja vaikka ensimmäinen kapula oli väärä, Routa yritti uudelleen.

Ennen ohjattua noutoa otettiin merkille menoa. Sen tehtävän Routa muisti oikein hyvin ja juoksi merkille jo usean metrin päästäkin. Sitten lähetin koiran kapulaa noutamaan. Se ei ensin muistanut, että kapula oli takaviistossa, mutta pienen raksutuksen jälkeen kapula löytyi ja palautui. Kolmannella toistolla meni jo varsin sujuvasti.

Routa oli koko harjoittelun ajan iloisena mukana. En vapauttanut sitä missään vaiheessa, vaan se valitsi itse pysyä lähellä ja ansaita nakkeja.

Tunnistusnoutoa voisimme harjoitella ihan täällä sisälläkin tai takapihalla, Budi on vaan laitettava muualle sotkemasta.

Ekaa kertaa pitkään aikaan olen innoissani!