Haisuja ja luoksetuloja

Tänään harjoiteltiin takapihalla. Routa sai taas hakea lasipurkkia kasvuston seasta ja Budi palikkaa. Kumpikin haistelivat ansiokkaasti. Nuorisokin on oppinut käyttämään nenäänsä :)

Sitten harjoiteltiin luoksetuloa, tai oikeastaan oman nimen ja käskyn tunnistamista. Roudalla se on Routatänne, Budilla Budikom. Ongelmallista oli jos toinen sattui vahingossa tulemaan, sitä piti hätistää pois ja varsinkin Routa ahdistuu silloin jos Budia hätistää. Sitten sain Budinkin ahdistumaan kun se usean kerran juuri ennen eteen istumista kiinnostui jostain ihan muusta ja jätti homman kesken. Piti hakea lisää nakkia ja tehdä nakinpala edessä vielä reippaita kutsumisia. Laitoin koirat istumaan, kutsuin toisen, jätin siihen istumaan, kutsuin taas toisen ja niin edelleen. Viimeisellä kerralla nakin sai sekä se joka istui hienosti kun toista kutsuttiin sekä se jota kutsuttiin.

Kanttarellikoira

Satuin iltalenkillä löytämään metsästä muutaman kanttarellin tai sen tapaisen. Isäntä paistoi loput leivänpäälle mutta säästettiin pari pienintä, kun tuli kuningasidea opettaa Routaa etsimään sienenhajua.

Ensimmäinen pikkusieni hävisi parempiin suihin vahingossa, mutta toinen laitettiin viisastuneina pilttipurkkiin. Samalla tavalla kuin tunnarikapulan kanssa laiteltiin lasipurkkia eri puolille olohuonetta. Routa suki kuonoansa etutassulla ja luulin jo että sitä on pistänyt joku, mutta sitten tajusin että se koittaa sitä temppuansa (kuononpiilotusta) jos sillä heltiäisi makkaraa.

Kyllä se purkkikin löytyi kun malttoi etsiä.