Aamuäkseerauksia

Ennen aamumurojen sirottelua pitkin takapihaa ollaan reenailtu kaikkea pientä. Roudan kanssa olen koittanut tahkota dekk-maahanmenoa eli taaksepäin taittumista kaukokäskyjä varten. Kauempaa se ei vielä oikein toimi, mutta ihan edestä - ja tänään askelen parin päästä! - se onnistuu.

Budi osaa pitää noutokapulaa ja luovuttaa, mutta jos sen lähettää hakemaan, se jää järsimään sitä. Ainakin puista kapinetta. Dummyn kanssa on tuominenkin onnistunut joskus.

Roudasta on tullut metallikapulaan ihan hullu, kun keksin antaa sille palkaksi tiettyjä koirankeksejä. Nyt se hakee metallikapulan kysymättä.

Viritin ruudun takapihalle. Molemmat ovat onnellisesti unohtaneet mitä sen kanssa tehdään. Piha on vähän pieni kunnolliseen harjoitteluun, mutta kaipa lyhyehköistäkin lähettämisistä voi olla hyötyä, ja ainakin se on aivojumppaa jos ei nyt meitä voittajaluokkaan valmistakaan.

Budin seuraamisen käännös vasemmalle alkaa toimia, takapää tekee myös jotain muuta kuin roikkuu perässä!

Noutamisia

Budi osaa noutaa dummylelun. Se odottaa kun lelu heitetään, lähtee Ota-käskystä ja tulee istumaan eteen sen kanssa. Istuminen ja pitäminen molemmat yhtäaikaa ovat vähän epävarmoja vielä.

Routa etsi helteessä hienosti tunnistusnoutopalikkaa. Piilotin vain sen oikean pihalle ja lähetin oikeaan suuntaan.

Aamujumppaa

Aina kun ei ole satanut, olen jättänyt koirat aamulenkin jälkeen takapihalle ja ruokkinut ne siellä. Mutta ei suoraan kupista, vaan olemme treenanneet temppuja ja loput ruoat on saanut etsiä nenällä ruohikosta.

Olemme harjoitelleet seuraavia juttuja:

Pakittaminen. Molemmat osaavat hienosti "pakkaa" jos ihminen on siinä ihan edessä. Tavoitteeni on saada ne pakittamaan myös välimatkan päästä. Pientä edistystä on havaittavissa, kolmen neljän askelen päästä ne ottavat ehkä yhden kaksi pakitusaskelta. Olen palkinnut heittämällä namun niiden selän taakse kauemmas ja se on selvästi auttanut verrattuna siihen että antaa palkan suupuolelta.

Spinnaus. Vähän on vielä jäykkää. Vähän oli positiivista vaikutusta sillä että kehuu/palkkaa jo ensimmäisestä askelesta oikealle ristiin. Koko kiepahdus tuntuu olevan liian iso pala pikku koiranaivolle.

Hyppy. Olen halunnut saada koirat hyppäämään iloisesti ja epäröimättä hyppy-käskystä ilman että liikutan käsiä. Aika hyvin homma sujuukin. Esteen takana istu-käsky menee jostain syystä aina maahan. Onneksi ei taida olla tarvetta enää istumiselle.

Ruutua ja metallia

Mentiin pojan kanssa potkiskelemaan palloa lähikentälle ja otin koirat ja kassillisen reenirompetta mukaan. Välillä nimittäin tuo ajatus Roudan viemisestä voittajaluokkaan nostaa päätään. Olisi niin kiva saada sille siitä luokasta edes joku tulos.

Roudalla suurin ongelma on minusta paineistuminen, jolloin se hidastuu ja hidastuu eikä lopuksi enää uskalla tehdä mitään. Se olisi nopea, reipas ja iloinen jos se ei ottaisi minusta paineita. Sitä ei voi torua lainkaan, vaan jos se tekee jotain väärin niin on vain sanottava iloisella äänellä "voi pikku höpsöliini mitä menit tekemään, nyt ei tule palkkaa!" Sekin on jo melkein liikaa.

Ongelma numero kaksi on treenialueen vierellä kasvavien puiden tuijottelu oravien toivossa. Koulutus on ihan kivaa mutta kivempaa olisi vähän jahdata. Tällaisen koiran kanssa oma motivaatio on vähän heikossa hapessa.

Tänään kuitenkin otin mukaan ruutukamppeet sekä metallikapulan. Käytin ruudussa odottavaa vetolelua palkkana ja otettiin vetoleikit ruudun sisällä. Suunta ja reippaus olivat oikeat. Lähetin kahdesta suunnasta.

Metallikapula oli suuri yllätys. Sehän on ollut ihan yökhyi en voi ottaa sitä hampaisiin. Nyt jostain syystä Routa tarttui siihen ja pääsin antamaan uusia herkullisia koirankeksejä. Niistä Routa ahneutui niin, että halusi noutaa kapulaa vielä usean kerran. Heitin keksin maata pitkin niin että koira sai vielä jahdata sitä. Uusi toivo herää! Kun vain saisi sitä kestävyyttä ja itseluottamusta tuohon koirapoloiseen.

Budikin meni ruutuun, mutta metallikapulaan se ei suostunut koskemaan. Dummyn se haki ja sai siitä oman heittokeksinsä.

Uusia taitoja

Ollaan harjoiteltu molempien koirien kanssa kahta uutta taitoa, käteen koskettamista ja istumista ennen takakonttiin hyppäämistä ja sieltä hypättyä.

Kosketus aloitettiin Budin kanssa maanantaina päivällä, ja tänään perjantaina se osasi tehdä sen koirapuiston portin edessä kun puistossa oli koiria. Routa meni ahneudella siinä mukana, vaikkei sen kanssa ole juuri harjoiteltu.

Takakontin kanssa on vielä tekemistä, mutta jo muutaman harjoittelupäivän jälkeen edistystä on havaittavissa - koirat eivät ryntää aivan yhtä päättömästi ja ne saa äänellä pysäytettyä. Vielä on tosin tekemistä siihen, että ne istuisivat automaattisesti.

Koulussa mukana

Olen nyt kahdella viikolla pitänyt pojat koirakoulussa mukana. Routa on saanut olla demo-koiranakin. Ennen pentutuntia otettiin seuraamisia. Budi tahtoo vähän levitä suoraan mennessä, mutta toisaalta se on alkanut liikuttaa peppuaan sivusuunnassa vasemmalle kääntyessä. Vau. Molemmilla oli nopeat iloiset luoksetulot.

Routa demosi pentujen omistajille seuraamistakin ja sai ihastuneita huokauksia. Näytin suoraan menoa, käännöksiä liikkeessä, käännöksiä paikoillaan ja peruutusta. Ekassa kurvissa tuli joku tuhinakohtaus, mutta muuten pysyi hienosti mukana.

Budi ei ollut hihnassa, ei ollut kaulapantaa, mutta se seuraili myös hyvin ja osasi myös istumaan jäämisen liikkeestä.

Routa nouti kevyttä ohjatun noudon kapulaa, lähti oikein vauhdilla hakemaan.

Viime viikolla tehtiin muiden ryhmäläisten kanssa paikallaistuminen ja Routa näytti pennuille paikallamakaamista hirmu häiriöiden keskellä.

Molemmat koirat olivat tosi iloisia ja innokkaita. Kivaa :)

Pallokentällä

Vein koirakoulusta inspiroituneena pojat pallokentälle peuhaamaan.

Budi osasi seurata, spinnata, pujotella, pakittaa. Routa haki palloa ja seurasi. Molempien kanssa tehtiin pari ruutuunlähetystä: ekalla kerralla vetoköysi oli ruudussa ja lähetin sen luokse, toisella kerralla köysi oli minulla ja heitin sen kun koira oli ruudussa.

Toisella puolella kenttää potkiskeli joku perhe palloa ja haisi tupakalta monenkymmenen metrin päähän. Emme häiriintyneet eivätkä hekään.

Kieputtelua

Koirakoulun oppilaat saivat eilen harjoitella laatikon ympäri tassuttelua etutassut laatikon päällä. Se on hyvä takajalkaharjoitus. Koitin samaa meidän touhon ja vouhon kanssa illalla. Routa ei uskaltanut juuri edes astua laatikon päälle ja Budin takajalat eivät liikkuneet kuin yhteen suuntaan :D Harjoitusta siis tarvitaan.

Budi koulussa

Aloitin koirakouluryhmän vetämisen eilen, ja koska alku oli niinkin vetävä kuin että yksi koirakko viidestä onnistui pääsemään paikalle, Budi oli vierailevana tähtenä mukana. Tehtiin sen toisen kanssa pari paikallaoloa ja myös seurautin sitä vähän sekä tein yhden jättävän maahanmenon. Se oli todella rauhallinen eikä rähjännyt kenellekään.

Kevätseurailua

Lähikenttä on sula ja kuiva ja mentiin sinne vähän pyörähtelemään.

Budin kanssa seurattiin suoraa pätkää, palkka liikkeestä. Sitten seurattiin, pysähdyttiin istumaan ja liikkeelle lähdön jälkeen heti palkka. Paikallamakuussa ensin nousi ylös, mutta korjauksen jälkeen pysyi makuulla kun heittelin käpyjä ohi ja yli.

Routa oli tosi innokas seuraaja ja meinasin kaatua kun se seurasi niin lähellä. Seurattiin normaalitahtia, hitaasti, nopeasti, peruutettiinkin pari askelta.

Kaverikoirailemassa

Budi oli viime lauantaina ensimmäistä kertaa osallistumassa kaverikoirakäyntiin eräässä hoitokodissa. Samassa "olohuoneessa" oli kolme muutakin koiraa. Budi antoi silitellä ja rapsutella itseään hienosti eikä vouhkannut yhtään, mikä oli varsin kummallista. Murut se sentään siivosi tottuneesti pöydän alta.

Lopussa alkoi jo vähän tuskastuttaa ja pääsi pari pikku haukahdusta.

Jälkeenpäin koirariepua väsytti kovasti. Saa nähdä mitä se seuraavalla kerralla tilanteesta sanoo!

Aurinkoiset tuplatreenit

Otin aamupäivän auringossa molemmat koirat lähikentälle. Viimeksi harjoittelin vain Roudan kanssa ja Budi oli aivan surkeana.

Toinen koira odotti aina kiinni tolpassa kun toisen kanssa harjoiteltiin,

Molempien kanssa leikin aluksi narupallolla. Routa haluaa vetää ja Budi on muuten vaan sen perään ihan hurjana. Sitten teetin myös pikku tehtäviä pallon kanssa: seuraamista, istumista, maahanmenoa. Budi ei olisi malttanut pysyä maassa.

Molemmille tehtiin pitkä ja iloinen luoksetulo. Roudalle heitin narupallon taakseni, Budi sai namuja kädestä.

Routa sai kokeilla uudenlaista etsintätehtävää. Laitoin muovikartion kanta poispäin maahan makaamaan ja tunnistuspalikan sen taakse piiloon. Sitten lisäsin kartioita. Tehtävään voisi kartioiden lisäksi lisätä myös hajuttomia palikoita.

Budi sai etsiä palikkaa metsästä. Kerran se pissasi otettuaan palikan suuhun, mutta tuli heti luokse. Ja se toi palikat hienosti käteen. Ennen tätä olimmekin ottaneet kaksi noutoa isolla noutopalikalla. Ensimmäinen tuli käteen asti (!), toisen tiputti maahan, mutta eipä ainakaan lähtenyt leikkimään sillä vaan toi sen suoraan! Palkinnon arvoinen suoritus.

Routa harjoitteli vielä merkille menemistä ja ohjattua noutoa. On ehkä vielä parempi pitää ne ihan erillään, kun tuntuu menevän välillä sekaisin (käskystä merkki meneekin epähuomiossa noutamaan). Kun tämä Kamala Katastrofi tapahtui, yritin pitää äänen rohkaisevana koska koira oli ihan nolona muutenkin. Otettiin sitten sarja uudestaan ja kun se sitten jotenkin onnistui, lopetettiin siihen ja mentiin syömään vähän erityisherkkua.

Budikin sai erityisherkut kun haki viimeisen palikan metsästä.

Koirat olivat iloisesti mukana vaikka väliajoilla teki mieli tuijotella puihin. Routakin oli hyvällä tuulella ja erikoisherkut olivat aikamoinen yllätys koirille.

Esineruutu pellolla

Vanhempien piha rajautuu peltoihin, ja ne ovat tähän aikaan sängellä. Teinpä sitten kummallekin koiralle pienen esineruudun.

Routa on etsinyt esineitä ennenkin joten se sai vähän isomman alueen (n. 6x30 askelta) ja Budille tein ihan pikkuruisen ruudun (n. 1,5x1,5m).

Palkkioksi tein kuppiin koiranmakkarapaloja ja raksuja.

Budin ruutuun ripottelin frolicinpaloja, joita se etsikin hyvin. Se kävi pari kertaa alueen ulkopuolella, mutta palasi ihan itse takaisin. Sitten se oli omasta mielestään löytänyt kaiken ja kävi pissillä. Minä komensin sen vielä etsimään, ja hetken päästä se löysikin talouspaperihylsyn, jonka sisälle olin laittanut muutaman frolicin. Hirmu kehut ja mentiin yhdessä herkkukupille.

Routa luuli että mennään lenkille, ja kutsuin sen sitten ruudun reunaan. Lähetin sen etsimään ja jäin itse tielle kyykkyyn odottelemaan. Ennen pitkää se löysikin ensimmäisen puutarhahanskan. Se tippui juuri ennen luovutusta ja pyysin sen hakemaan sen. Se menikin takaisin ruutuun ja haki toisen puutarhahanskan. Sain sitten molemmat kerralla. Palkitsin makkaralla ja raksuilla ja lähetin ruutuun. Jäljellä olevat kaksi esinettä olivat vähän hankalampia, ei olisi oikein enää into riittänyt, mutta sählypallo ja paperihylsy löytyivät kuitenkin. Ihan loppuun riitti isompi kasa makkaraa palkkioksi.

Tosi hienosti Routa jaksoi sinnitellä vaikka kuumakin oli!

Kuuma kuiva metsäjälki

Hieno sunnuntaipäivä, aurinko paistaa ja kuumakin jopa on. Päätin huvikseni kokeilla, mitä koirat tykkäisivät muistella vähän jäljestystä. Routa rakastaa nenähommia ja vähän harmittaa, ettei niitä ole tehty niin paljon kuin se haluaisi.

Valmistelin kourallisen pyykkipoikia merkeiksi ja astelin jäljen tuohon lähimetsikköön. Siinä oli suoria mutta pari kolme käännöstäkin. Annoin sen vanheta vähän aikaa, kun siivoilin täällä sisällä.

Sitten ajettiin pikku jälkemme. Routa tiesi heti mitä oli tiedossa, en tiedä mistä se hoksasi, kun ei meillä mitään erityisiä jälkivarusteitakaan ole. Ensin se oli tietävinään mistä jälki lähti, mutta oikea paikka oli pari kolme metriä sivussa. Varmaan haju oli vähän siirtynyt.

Vauhtia oli enemmän kuin tarpeeksi ja luulen saaneeni napattua kaikki pyykkipojatkin matkalta. Korkeintaan yksi on saattanut jäädä jälkeen. Olin jättänyt jäljen loppuun kivien väliin pakasterasiassa lihapullaa, ja Routa kaiveli sen innoissaan esille. Hyvä koira!

Budille tein ehkä kymmenen metriä pitkän jäljenpätkän, johon laitoin namuja jalanjälkiin ja loppuun pakasterasian. Mennessä Budikin jo oli jäljestävinään, mistä ne oikein tämän tajuavat?! Näytin jäljen alun, ja sitten piti jarrutella, että namit tulivat löydettyä. Hyvin Budi niitä haistelikin ja löysi. Purkkia se ei hoksannut (ehkä onneksi) joten se tuli sitten ekstrapalkkiona takavasemmalta. Hyvä koira!

Jalkapallohäiriötä

Junnu on alkanut pelata jalkapalloa ja ollaan käyty koirien kanssa usein harjoituksia seuraamassa. Tänäänkin koirat olivat mukana. Budin kanssa harjoiteltiin oikea-suuntaa (meni hienosti!), seuraamista kiemurrellen, luoksetuloja ja tulipa vähän kaukokäskyn poikastakin, istu ja maahan. Ja sitten piti harjoitella sitä että odotellaan vaan eikä vinguta.

Routakin sai seurata ja tulla luokse. Sen oikea-suunnat olivat vähän unohtuneet, mutta kyllä se sieltä muistui. Vähän jännitti kun ekalla kerralla ei mennyt ihan oikein.

Budin kanssa kokeiltiin vielä ryömimistä namin perässä. Oli melko innokas ryömijä.

Eilen illalla pihalla oltiin ruutua. Molemmat koirat juoksivat sinne kahdesta ja kolmestakin eri suunnasta suoraan, palkkana makupalalautanen. Myös hyppyä treenattiin. Budi hyppää tosi hyvin käskystä, sitä ei tarvitse houkutella yhtään. Noutaminen ei sen sijaan sitä kiinnosta. Routa muistaa sen vielä hyvin. Budin erikoisliike on hypätä trampoliinille!

Budin seisomisniksi

Budilla ei ole vielä käskyä, josta se jäisi luotettavasti seisomaan. Stop-käsky on muuten hanskassa, mutta siinä ei ole asennolla väliä. Haluaisin opettaa sille hyvän seiso-käskyn. Se vaan tahtoo aina mennä istumaan tai makuulle.

Keksin sitten keinon. Budilla on ihana patukka, tai narupallo, mitä vain mitä saa reuhtoa. Opeteltiin sitten sitä, että patukka tulee, kun seisoo sitä odottamassa. Ja kyllä se onnistuikin! Pitää vaan saada lisää toistoja että se vakiintuu, ja sitten voi alkaa yhdistää sitä liikkumiseen.

Lumen keskellä

Tottisinspis on antanut odottaa itseään, enkä ole pakottanut, mutta tänään se iski. Ja olipa meillä mukavaa!

Budi halusi leikkiä uudella narupallolla. Siitä keksin harjoituksen, jossa toisen koiran pitää odottaa paikalla kun toisen kanssa leikitään. Ensin Budi ei olisi malttanut, mutta vähitellen sekin oppi odottamaan. Routa ei uskaltanut leikkiä jos komensin Budia, mutta kun se ymmärsi että leikitään, silläkin oli kivaa.

Laitoin muovitötsät keskelle pihaa ja opeteltiin uutta juttua "ympäri". Budi oli ihan villinä ja loikki ympäri, Routa melkein jo tajusi asian, koska sille "merkki" on tuttu. Budi sai vähän seurata ja se menikin hienosti, myös suoraan jota itse aina unohdan harjoitella. Roudan kanssa otin sivu-merkki-sivu siirtymisiä, ja kaukokäskyjä. Istuminen oli ensin vähän hakusessa.

Budin kanssa otettiin pari ruutuunlähetystäkin muutaman askelen päästä. Taisi mennä vahingossa oikein!

Oikee, oikee!

Budin oikeet ovat jo reippaat. Muutaman yksittäisen sivulle suuntauksen jälkeen kokeilin tehdä kulman, eli kaksi oikeeta peräkkäin.

Ensimmäinen kulma oli niin että toinen oikee oli samaa linjaa kuin missä ensin harjoittelimme, se meni oikein sujuvasti.

Toista kulmaa vaikeutin vähän niin, että ensimmäinen linja oli tuttu ja toinen ihan uusi suunta. Ensimmäisellä kerralla Budi sekosi klikkauksesta eikä mennytkään loppuun asti namille, mutta toisella kerralla sekin onnistui.

Ohituksia

On hankala harjoitella onnistuneita ohituksia, kun koiria tulee niin satunnaisesti vastaan. Tänään iltapäivällä tuli kaksi. Routa tuntuu olevan nykyään se huonommin käyttäytyvä. Nytkin se keräsi kierroksia vaikka millä mitalla eikä Budi ollut juuri millänsäkään. Nappasin kuonosta kiinni ja totesin, että hölmöily loppuu justiinsa. Välimatkaa oli leveän kevyenliikenteenväylän verran ja ohi päästiin rähinöittä lyhyessä hihnassa. Istutin koirat tilanteen jälkeen ja palkitsin.

Toisella kerralla ohitettiin pieni koira. Otin taas koirat lyhyelle ja pidin erityisesti Roudan kurissa. Ihan hyvin meni taas! Routa ei edes tahtonut jälkeenpäin namia, vaan meni kaivelemaan lumikasaa. Budi huoli namin.

Avain onnistuneisiin ohituksiin voisi piillä Roudassa ja sen suhtautumisessa...

P.S. Isännän mukaan iltalenkillä tuli kolme ohitusta ja kaikki menivät hyvin ilman räyhäämistä, vaikka hän oli ollut puhelimessa. Joskus tällaisiakin päiviä :)

Vetoo!

Laitetaanpa kuulumisia pitkästä aikaa. Tässä on ollut taas vähän remmirähjäysongelmaa. Ohitukset menevät aika vaihtelevasti. Joskus koirat eivät muista välitä pientä vetämistä enempää, jotkut koirat taas lietsovat näissä ihan täyden raivon päälle. Jonkinlaista hölmöilyä on melkein aina ohjelmassa.

Tänään menivät ohitukset aika hienosti, ja syynä saattoi olla että harjoiteltiin pulkan vetoa yhdessä ja erikseen. Routa veti hienosti ja tunnollisesti, Budi hömppöili siinä vieressä ja veti remmiä hampaillaan. Yksin sekin veti hyvin kunhan joku oli edessä houkuttelemassa. Junnu sai hyvät vauhdit pulkalla ja isäntääkin koirat vetivät kunhan vauhtiin pääsivät!

Saattaapi lepo maittaa illalla pojille :)