Kuuma kuiva metsäjälki

Hieno sunnuntaipäivä, aurinko paistaa ja kuumakin jopa on. Päätin huvikseni kokeilla, mitä koirat tykkäisivät muistella vähän jäljestystä. Routa rakastaa nenähommia ja vähän harmittaa, ettei niitä ole tehty niin paljon kuin se haluaisi.

Valmistelin kourallisen pyykkipoikia merkeiksi ja astelin jäljen tuohon lähimetsikköön. Siinä oli suoria mutta pari kolme käännöstäkin. Annoin sen vanheta vähän aikaa, kun siivoilin täällä sisällä.

Sitten ajettiin pikku jälkemme. Routa tiesi heti mitä oli tiedossa, en tiedä mistä se hoksasi, kun ei meillä mitään erityisiä jälkivarusteitakaan ole. Ensin se oli tietävinään mistä jälki lähti, mutta oikea paikka oli pari kolme metriä sivussa. Varmaan haju oli vähän siirtynyt.

Vauhtia oli enemmän kuin tarpeeksi ja luulen saaneeni napattua kaikki pyykkipojatkin matkalta. Korkeintaan yksi on saattanut jäädä jälkeen. Olin jättänyt jäljen loppuun kivien väliin pakasterasiassa lihapullaa, ja Routa kaiveli sen innoissaan esille. Hyvä koira!

Budille tein ehkä kymmenen metriä pitkän jäljenpätkän, johon laitoin namuja jalanjälkiin ja loppuun pakasterasian. Mennessä Budikin jo oli jäljestävinään, mistä ne oikein tämän tajuavat?! Näytin jäljen alun, ja sitten piti jarrutella, että namit tulivat löydettyä. Hyvin Budi niitä haistelikin ja löysi. Purkkia se ei hoksannut (ehkä onneksi) joten se tuli sitten ekstrapalkkiona takavasemmalta. Hyvä koira!