Kanttarellikoira

Satuin iltalenkillä löytämään metsästä muutaman kanttarellin tai sen tapaisen. Isäntä paistoi loput leivänpäälle mutta säästettiin pari pienintä, kun tuli kuningasidea opettaa Routaa etsimään sienenhajua.

Ensimmäinen pikkusieni hävisi parempiin suihin vahingossa, mutta toinen laitettiin viisastuneina pilttipurkkiin. Samalla tavalla kuin tunnarikapulan kanssa laiteltiin lasipurkkia eri puolille olohuonetta. Routa suki kuonoansa etutassulla ja luulin jo että sitä on pistänyt joku, mutta sitten tajusin että se koittaa sitä temppuansa (kuononpiilotusta) jos sillä heltiäisi makkaraa.

Kyllä se purkkikin löytyi kun malttoi etsiä.