Patukankätkentää

Kävelin eilen reppu selässä ympäri hoodeja yrittäen etsiä paikkaa, jossa harjoitella koirien kanssa, kun oli vähän sopivaa aikaa. Lähikenttä oli jo jäädytetty, niin ei päästy siihen. Koirat käyttäytyivät jotenkin ihan tohelosti ja mietin tuleeko harjoittelusta yhtään mitään, kun olin ihan raivoissani elukoille.

Ajauduttiin metsään ja parkkeerattiin yhdelle polunpätkälle. Kävelin pusikkoa ristiin rastiin ja kätkin juuttipatukan Routaa varten. Juuri kun olin lähettämässä, polulle ilmaantui pariskunta koiransa kanssa. He eivät tajunneet kun sanoin että mulla on tässä koira kiinni, vaan tulivat vaan, kunnes Budi oli syöksyetäisyydellä. Meni hetki että sain homman kasaan pariskunnan tuijottaessa vain tyhminä. Onneksi menivät sitten aikanaan (kävelivät vielä tunnarikapuloidenkin yli) ja pääsin jatkamaan.

Routa ei häkeltynyt keskeytyksestä yhtään, vaan syöksyi etsimään ja löysi patukan parissa sekunnissa. Tein sille toisenkin piilotuksen, eikä se ollut vaikeampaa. Hieno Routa!

Budille tein kolme piilotusta. Se ei ollut nähnyt patukkaa aikaisemmin ja oli ihan intona sen perään. Oli vaikeaa saada se tuomaan patukka minulle takaisin, mutta onnistuin. Vein patukan aina vähän kauemman puun taakse, ja aina Budi löysi sen, tosi nopeasti! Hyvä Budi!

Lopuksi vielä tein tunnarin Roudan kanssa. Se toi ensin väärän kapulan, mutta lähetin sen uudelleen ja toisella kerralla tuli oikea. Pitäisi keksiä miksi se tuo väärän, onko siinä hajua vai onko koira vaan epävarma.