28.6.2013

Aamujumppaa

Aina kun ei ole satanut, olen jättänyt koirat aamulenkin jälkeen takapihalle ja ruokkinut ne siellä. Mutta ei suoraan kupista, vaan olemme treenanneet temppuja ja loput ruoat on saanut etsiä nenällä ruohikosta.

Olemme harjoitelleet seuraavia juttuja:

Pakittaminen. Molemmat osaavat hienosti "pakkaa" jos ihminen on siinä ihan edessä. Tavoitteeni on saada ne pakittamaan myös välimatkan päästä. Pientä edistystä on havaittavissa, kolmen neljän askelen päästä ne ottavat ehkä yhden kaksi pakitusaskelta. Olen palkinnut heittämällä namun niiden selän taakse kauemmas ja se on selvästi auttanut verrattuna siihen että antaa palkan suupuolelta.

Spinnaus. Vähän on vielä jäykkää. Vähän oli positiivista vaikutusta sillä että kehuu/palkkaa jo ensimmäisestä askelesta oikealle ristiin. Koko kiepahdus tuntuu olevan liian iso pala pikku koiranaivolle.

Hyppy. Olen halunnut saada koirat hyppäämään iloisesti ja epäröimättä hyppy-käskystä ilman että liikutan käsiä. Aika hyvin homma sujuukin. Esteen takana istu-käsky menee jostain syystä aina maahan. Onneksi ei taida olla tarvetta enää istumiselle.

12.6.2013

Ruutua ja metallia

Mentiin pojan kanssa potkiskelemaan palloa lähikentälle ja otin koirat ja kassillisen reenirompetta mukaan. Välillä nimittäin tuo ajatus Roudan viemisestä voittajaluokkaan nostaa päätään. Olisi niin kiva saada sille siitä luokasta edes joku tulos.

Roudalla suurin ongelma on minusta paineistuminen, jolloin se hidastuu ja hidastuu eikä lopuksi enää uskalla tehdä mitään. Se olisi nopea, reipas ja iloinen jos se ei ottaisi minusta paineita. Sitä ei voi torua lainkaan, vaan jos se tekee jotain väärin niin on vain sanottava iloisella äänellä "voi pikku höpsöliini mitä menit tekemään, nyt ei tule palkkaa!" Sekin on jo melkein liikaa.

Ongelma numero kaksi on treenialueen vierellä kasvavien puiden tuijottelu oravien toivossa. Koulutus on ihan kivaa mutta kivempaa olisi vähän jahdata. Tällaisen koiran kanssa oma motivaatio on vähän heikossa hapessa.

Tänään kuitenkin otin mukaan ruutukamppeet sekä metallikapulan. Käytin ruudussa odottavaa vetolelua palkkana ja otettiin vetoleikit ruudun sisällä. Suunta ja reippaus olivat oikeat. Lähetin kahdesta suunnasta.

Metallikapula oli suuri yllätys. Sehän on ollut ihan yökhyi en voi ottaa sitä hampaisiin. Nyt jostain syystä Routa tarttui siihen ja pääsin antamaan uusia herkullisia koirankeksejä. Niistä Routa ahneutui niin, että halusi noutaa kapulaa vielä usean kerran. Heitin keksin maata pitkin niin että koira sai vielä jahdata sitä. Uusi toivo herää! Kun vain saisi sitä kestävyyttä ja itseluottamusta tuohon koirapoloiseen.

Budikin meni ruutuun, mutta metallikapulaan se ei suostunut koskemaan. Dummyn se haki ja sai siitä oman heittokeksinsä.