29.9.2010

Lenkkeilyäkseerausta, osa 2

Kierrettiin tänään eri lenkki ja olin taas varustautunut pikku herkuilla. Nyt käskyt menivät paremmin läpi. Aloitin istu- ja luoksetulokäskyillä ja otin vain kerran maahanmenon. Budi meni hitaasti mutta meni kuitenkin.

Hautausmaan kulmilla alkoi vetäminen taas käydä hermoon ja pujoteltiin puiden väleistä pitemmän kaavan mukaan. Budi alkoi kulkea perässäni, Routa ei missään tapauksessa. Se on vaan nopea vaihtamaan suuntaa.

28.9.2010

Lenkkeilyäkseerausta

Otin iltalenkille mukaan makupaloja ja tarkoitus oli ottaa koirien kanssa pieniä tehtäviä kesken kävelyn. Kuten vaikka maahanmeno, ei luulisi olevan hankalaa. Mutta voi kiesus että saatiin ottaa uudestaan ja uudestaan ihan helppoja tehtäviä! Koirat vain tuijottavat kuin eivät olisi koskaan kuulleetkaan maahan-käskystä. Meni ihan hermo itseltäkin. Vaihdeltiin siinä vähän maahan, stop, täällä -käskyjen välillä. Stop ja luoksetulo sujuivat mutta se maahanmeno...

Kotona sisällä otin sitten lisää namuja ja naksuttimen (ja tietenkin treeniliivin) ja koitettiin uudelleen. Nyt oli ihan eri ääni kellossa! Maahan, istu, sivulle, tänne/kom, kaikki tehtiin innolla. Budi ei tosin sivulletuloa osaa varmasti vielä.

Täytyy vaan totuttaa koirat siihen että ulkonakin totellaan. Papukaijamerkki pitää muuten antaa siitä että ohitettiin räksyttävä koira ihan sujuvasti ilman draamaa.

26.9.2010

Sivulle-naksuttelua

Jääkaapissa oli yksi vanha nakki, joten siivutin sen ja otettiin Budin kanssa sivulletuloharjoituksia. Tehtävänä Budilla oli vain etsiytyä sivulle, josta se saisi naksun ja nakinpalan. Jostain syystä se tulee välillä todella hienosti sivulle ihan kiinni, ja välillä on kuin ei tajuaisi mistään mitään. Syy on varmaankin se, ettei se vielä osaa ;) Jostain toisesta syystä se jäi välillä nuuskuttelemaan maata, eikä yhdistänyt että jos se yrittää pian uudelleen, se saa pian nakinpalan taas. Minulla oli nakkilautanen ensin telineen päällä kiikkerästi ja sitten maassa, ja tuo lautanen kiinnosti koiraa ylenmäärin. Sen oli vaikea antaa lautasen olla ja pari kertaa se oli jo menossa sinne ominpäin.

Sivulle se kuitenkin osaa tulla jo joillakin kerroilla, pitää vaan löytää parempi motivaatio että se yrittäisi tiuhempaan tahtiin. Nyt se jäi monesti istuskelemaan muualle ja miettimään jotakin.

25.9.2010

Estehommia

Kerrankin saatiin leikkiä esteellä ilman että lentävät vihulaiset hyökkäsivät. Pikkuavustaja palkitsi kun lähetin esteen yli. Muutaman kerran ihan suoraan, ja lopussa kummankin kanssa ensin seuraamista ja sitten lopussa hyppy. Molemmat olivat innokkaita ja iloisia. Budin seuraaminen on epätarkkaa ja pomppivaa, sille pitäisi tehdä jotain. Routa lähti hyppyihin epäröimättä, se on iso asia.

22.9.2010

Hautausmaavirkistelyä (Routa)

Roudan kanssa tehtiin myös seuraamista käännöksillä, liikkeestä seis (meni ensin pari kertaa istumaan!). Seuraa, liikkeestä maahan, luoksetulo. Kaukokäskyjä namipussi koiran takana, vapautus pussille. Seuraamista askeleittain sivulle, eteen, taakse. Routa oli innokas ja iloinen, itse olin vähän varovaisella tuulella.

Pientä hautausmaavirkistelyä (Budi)

On taas ollut taukoa, joten otin lenkille uuden namupussukan ja uudet namuset mukaan ja pidettiin koulutustauko hautausmaan parkkiksella. Laitoin ensin Roudan kiinni ja otin innokkaan Budin kanssa seuraamista, käännöksiä, pysähdys. Istu paikalla, kiersin ympäri 15-20m päästä. Luoksetulo. Liikkeestä maahan. Ensin ei meinannut jäädä makuulle, mutta vähitellen sain sen kekkaamaan että sen pitää pysyä maassa vaikka liikun käskyn jälkeen.

15.9.2010

Keskiviikon iltakoulu

Budille tehtiin vaikea palikkaharjoitus. Otin nimittäin hajuttomat kapulat hämäyskasaksi hajukapulan viereen eteisen lattialle. Haistelu oli vähän hukassa ja palikka löytyi välillä tuurilla. Mutta kun viimeiseksi piilotettiin kapulaa olohuoneeseen, Budi muisti taas haistella ja ihan viimeinen piilopaikka oli tosi vaikeasti kirjahyllyssä. Budi jaksoi kuitenkin etsiä keskeytymättä ja löysi lopulta palikan! Se näytti kyllä huomanneen hajun jo aiemmin mutta oikean kohdan paikannus vei aikaa.

Roudalle tehtiin eteisessä kaukokäskytystä. Koiran takana oli namilautanen johon apukouluttaja laittoi aina uuden  namin. Ensin yhtä liikettä, sitten kahta peräkkäin, ja kerran pari useampi. Istumaan nousu oli jostain syystä hankalaa, Routa nousi mielellään seisomaan. Kivointa oli että se tarjosi seisomaan nousua ihan itse ennen kuin aloitimme, ja viimeisen nakin kohdalla sillä oli jo iloinen ilme.

11.9.2010

Haisuja ja luoksetuloja

Tänään harjoiteltiin takapihalla. Routa sai taas hakea lasipurkkia kasvuston seasta ja Budi palikkaa. Kumpikin haistelivat ansiokkaasti. Nuorisokin on oppinut käyttämään nenäänsä :)

Sitten harjoiteltiin luoksetuloa, tai oikeastaan oman nimen ja käskyn tunnistamista. Roudalla se on Routatänne, Budilla Budikom. Ongelmallista oli jos toinen sattui vahingossa tulemaan, sitä piti hätistää pois ja varsinkin Routa ahdistuu silloin jos Budia hätistää. Sitten sain Budinkin ahdistumaan kun se usean kerran juuri ennen eteen istumista kiinnostui jostain ihan muusta ja jätti homman kesken. Piti hakea lisää nakkia ja tehdä nakinpala edessä vielä reippaita kutsumisia. Laitoin koirat istumaan, kutsuin toisen, jätin siihen istumaan, kutsuin taas toisen ja niin edelleen. Viimeisellä kerralla nakin sai sekä se joka istui hienosti kun toista kutsuttiin sekä se jota kutsuttiin.

9.9.2010

Kanttarellikoira

Satuin iltalenkillä löytämään metsästä muutaman kanttarellin tai sen tapaisen. Isäntä paistoi loput leivänpäälle mutta säästettiin pari pienintä, kun tuli kuningasidea opettaa Routaa etsimään sienenhajua.

Ensimmäinen pikkusieni hävisi parempiin suihin vahingossa, mutta toinen laitettiin viisastuneina pilttipurkkiin. Samalla tavalla kuin tunnarikapulan kanssa laiteltiin lasipurkkia eri puolille olohuonetta. Routa suki kuonoansa etutassulla ja luulin jo että sitä on pistänyt joku, mutta sitten tajusin että se koittaa sitä temppuansa (kuononpiilotusta) jos sillä heltiäisi makkaraa.

Kyllä se purkkikin löytyi kun malttoi etsiä.

8.9.2010

Kapulan etsintää olohuoneessa

Tehtiin koko perheen voimin molemmille koirille tunnarikapulanetsintäharjoitukset olohuoneessa.

Budille ensin näytin kapulaa ja laitoin sen näkyville. Päästin etsi-sanalla menemään kapulan luo. Kun kuono koski kapulaan, naksu ja herkku. Seuraavilla kerroilla hitusen aina enemmän piiloon. Budi oli kiinnostunut namilautasesta, mutta kun ei ilman naksua sieltä mitään saanut, jatkoi etsimistä.

Välillä harjoitettiin Routaa. Sille tehtiin vähän vaikeampia harjoituksia. Huomattiin että sillä oli jano kun se ei oikein jaksanut haistella. Vesikuppi haettiin takapihalta ja juotettiin koira, niin löytyi taas intoa. Kapulan haju ei ollut kovin helppoa erottaa taustasta, Routa joutui tekemään kovasti hommia löytääkseen sen päänsä korkeudelta kirjahyllystä.

Budin viimeiset harjoitukset olivat ihan kunnon etsintää - se ei nähnyt minne kapula laitettiin ja joutui oikein käyttämään nenäänsä. Ja kapula löytyi aina. Namilautanenkaan ei häirinnyt sitä ensimmäisen hairahtumisen jälkeen.