Pallokentällä

Vein koirakoulusta inspiroituneena pojat pallokentälle peuhaamaan.

Budi osasi seurata, spinnata, pujotella, pakittaa. Routa haki palloa ja seurasi. Molempien kanssa tehtiin pari ruutuunlähetystä: ekalla kerralla vetoköysi oli ruudussa ja lähetin sen luokse, toisella kerralla köysi oli minulla ja heitin sen kun koira oli ruudussa.

Toisella puolella kenttää potkiskeli joku perhe palloa ja haisi tupakalta monenkymmenen metrin päähän. Emme häiriintyneet eivätkä hekään.

Kieputtelua

Koirakoulun oppilaat saivat eilen harjoitella laatikon ympäri tassuttelua etutassut laatikon päällä. Se on hyvä takajalkaharjoitus. Koitin samaa meidän touhon ja vouhon kanssa illalla. Routa ei uskaltanut juuri edes astua laatikon päälle ja Budin takajalat eivät liikkuneet kuin yhteen suuntaan :D Harjoitusta siis tarvitaan.

Routa etsii

Roudalle tein eilen kolme tunnistusnoutoharjoitusta. Palikat olivat valmiina kun toin koiran paikalle. Ensimmäisellä lähetyksellä koira juoksi minne sattuu etsimään. Sitten kävelin palikoille ja takaisin, ja yritettiin uudelleen. Silloin Routa löysi oikean palikan. Seuraavalla kerralla tuli väärä palikka, jonka laitoin sivuun ja lähetin uudelleen. Viimeisellä kerralla tuli hienosti taas oikea. Routa jää liian kauas istumaan, mutta pitää kuitenkin palikkaa hyvin suussa eikä sylje sitä maahan.

Budi koulussa

Aloitin koirakouluryhmän vetämisen eilen, ja koska alku oli niinkin vetävä kuin että yksi koirakko viidestä onnistui pääsemään paikalle, Budi oli vierailevana tähtenä mukana. Tehtiin sen toisen kanssa pari paikallaoloa ja myös seurautin sitä vähän sekä tein yhden jättävän maahanmenon. Se oli todella rauhallinen eikä rähjännyt kenellekään.

Kevätseurailua

Lähikenttä on sula ja kuiva ja mentiin sinne vähän pyörähtelemään.

Budin kanssa seurattiin suoraa pätkää, palkka liikkeestä. Sitten seurattiin, pysähdyttiin istumaan ja liikkeelle lähdön jälkeen heti palkka. Paikallamakuussa ensin nousi ylös, mutta korjauksen jälkeen pysyi makuulla kun heittelin käpyjä ohi ja yli.

Routa oli tosi innokas seuraaja ja meinasin kaatua kun se seurasi niin lähellä. Seurattiin normaalitahtia, hitaasti, nopeasti, peruutettiinkin pari askelta.

Kaverikoirailemassa

Budi oli viime lauantaina ensimmäistä kertaa osallistumassa kaverikoirakäyntiin eräässä hoitokodissa. Samassa "olohuoneessa" oli kolme muutakin koiraa. Budi antoi silitellä ja rapsutella itseään hienosti eikä vouhkannut yhtään, mikä oli varsin kummallista. Murut se sentään siivosi tottuneesti pöydän alta.

Lopussa alkoi jo vähän tuskastuttaa ja pääsi pari pikku haukahdusta.

Jälkeenpäin koirariepua väsytti kovasti. Saa nähdä mitä se seuraavalla kerralla tilanteesta sanoo!

Aurinkoiset tuplatreenit

Otin aamupäivän auringossa molemmat koirat lähikentälle. Viimeksi harjoittelin vain Roudan kanssa ja Budi oli aivan surkeana.

Toinen koira odotti aina kiinni tolpassa kun toisen kanssa harjoiteltiin,

Molempien kanssa leikin aluksi narupallolla. Routa haluaa vetää ja Budi on muuten vaan sen perään ihan hurjana. Sitten teetin myös pikku tehtäviä pallon kanssa: seuraamista, istumista, maahanmenoa. Budi ei olisi malttanut pysyä maassa.

Molemmille tehtiin pitkä ja iloinen luoksetulo. Roudalle heitin narupallon taakseni, Budi sai namuja kädestä.

Routa sai kokeilla uudenlaista etsintätehtävää. Laitoin muovikartion kanta poispäin maahan makaamaan ja tunnistuspalikan sen taakse piiloon. Sitten lisäsin kartioita. Tehtävään voisi kartioiden lisäksi lisätä myös hajuttomia palikoita.

Budi sai etsiä palikkaa metsästä. Kerran se pissasi otettuaan palikan suuhun, mutta tuli heti luokse. Ja se toi palikat hienosti käteen. Ennen tätä olimmekin ottaneet kaksi noutoa isolla noutopalikalla. Ensimmäinen tuli käteen asti (!), toisen tiputti maahan, mutta eipä ainakaan lähtenyt leikkimään sillä vaan toi sen suoraan! Palkinnon arvoinen suoritus.

Routa harjoitteli vielä merkille menemistä ja ohjattua noutoa. On ehkä vielä parempi pitää ne ihan erillään, kun tuntuu menevän välillä sekaisin (käskystä merkki meneekin epähuomiossa noutamaan). Kun tämä Kamala Katastrofi tapahtui, yritin pitää äänen rohkaisevana koska koira oli ihan nolona muutenkin. Otettiin sitten sarja uudestaan ja kun se sitten jotenkin onnistui, lopetettiin siihen ja mentiin syömään vähän erityisherkkua.

Budikin sai erityisherkut kun haki viimeisen palikan metsästä.

Koirat olivat iloisesti mukana vaikka väliajoilla teki mieli tuijotella puihin. Routakin oli hyvällä tuulella ja erikoisherkut olivat aikamoinen yllätys koirille.